Millä yksittäisellä asialla on tärkein rooli agilityssa menestymisessä? Mielellä. Ennen kuin OneMind Dogs -metodologian kehittäjä Janita Leinonen aloitti henkisen valmentautumisen, hän ei pystynyt hallitsemaan sisäistä kriitikkoaan. Tässä haastattelussa Janita kertoo, kuinka henkinen valmentautuminen on vaikuttanut paitsi hänen suoritukseensa agilityssa, myös koko hänen elämäänsä.
Mitä on henkinen valmentautuminen?
Janitan mielestä hänen menestyksensä agilityssa johtuu pitkälti henkisestä valmentautumisesta. “Henkinen valmentautuminen on sitä, että oppii tunnistamaan omat rajoittavat uskomuksensa ja sisäisen puheensa, ja hallitsemaan niitä. Mentaalivalmennuksen avulla löydät kisasuoritukseen sopivan minäkuvan, ja pystyt tekemään oman optimisuorituksesi kaikissa tilanteissa, riippumatta siitä mikä olotila sinulla on tai mitä sinulle on tapahtunut eilen, viime viikolla tai viime kuussa."
Janita kertoo, kuinka hän käytti henkistä valmentautumista päästäkseen yli ennustamisesta ennen European Open karsintakilpailuja. Hänen koiransa Fu ei ollut pystynyt harjoittelemaan viiteen viikkoon anturahaavan takia.
“Aloimme harjoitella Fu:n kanssa viikkoa ennen EO-karsintoja. Ehdimme harjoitella kaksi kertaa, matalilla rimoilla. Minäkuvani oli pikkuinen musta rusina, ja sisäinen ennustajani hoki syitä miksi en tule onnistumaan karsinnoissa: ‘Fu ei pääse korkeampien rimojen yli näin pitkän tauon jälkeen, ajanhukkaa edes yrittää…’ Onneksi minulla oli henkisiä työkaluja siihen tilanteeseen. Tein ‘minäkuvaharjoituksen’, kasvatin pienestä mustasta rusinasta vahvan ja valolla ympäröidyn minäkuvan, menin EO-karsintoihin ja voitimme ne Fun kanssa.”
“Jollei minulla olisi ollut henkisiä työkalujani, olisin vajonnut takaisin vanhoihin tapoihin toistamaan epäonnistumisen kaavaa”, Janita toteaa. Mikä oli tämä “epäonnistumisen kaava”, jota Janita oli toistanut ennen henkisen valmentautumisen aloittamista?
“Ennen suorituksiani ennustin epäonnistumista ja kerroin tarinoita miksi en voi tänään onnistua. Suorituksen aikana olin epävarma, ja epäonnistumisen jälkeen olin surullinen, turhautunut ja vihainen itselleni kun olin niin typerä, että toistin samoja virheitä vuodesta toiseen.”
Janita kertoo ongelman olleen siinä, että hän ei tiedostanut sisäistä puhettaan. “Kun myöhemmin aloin tiedostaa mitä mielessäni liikkuu kisapäivinä, olisin voinut kirjoittaa kirjan kaikista haitallisista ajatuksista, joita minulla oli ollut vuosia:
- Mitä muut ihmiset ajattelevat jos epännistun? Käytin energiaa niiden ihmisten miettimiseen, joiden kuvittelin haluavan epäonnistumistani. Mietin miksi ihmiset tulisivat koulutuksiini, jos en itsekään pysty kilpailuissa virheettömään suoritukseen.
- Minulla oli rajoittavia uskomuksia kuten: “En ole riittävän onnekas päästäkseni maajoukkueeseen tai palkintopallille mestaruuskilpailuissa. Kaikilla muilla on parempi tuuri kuin minulla. Olen ainoa, jolle aina sattuu jotain arvokisoissa. En ikinä onnistu, enkä edes ansaitse onnistua, koska en kuntoile ja harjoittelen vähemmän kuin muut…”
- “Sisäinen tarinankertojani” selitti etukäteen, miksi en voisi onnistua: En ollut nukkunut hyvin edellisenä yönä, olin surullinen jostain tapahtuneesta, en ollut pystynyt harjoittelemaan edellisellä viikolla, olin ollut kipeänä, olin tehnyt liian paljon töitä edellisellä viikolla, koirallani oli ollut ripuli pari päivää sitten, en ollut ikinä onnistunut juuri tässä paikassa tai juuri tämän tuomarin radoilla... Aina löytyi syy miksi juuri tänään en voi onnistua.
- “Sisäinen ennustajani” kertoi ennen suoritusta, missä kohdissa todennäköisesti tulee virhe, ja se loi epäluottamusta sekä omaan että koirani taitoihin.
- Analysoin liikaa kaikkea. Ratakuviot, jotka menivät harjoituksissa sen kummemmin miettimättä, tuntuivat kilpailuissa vaikeilta ja oli hankala päättää, miten ohjaisin ne.
Mikä oli suurin asia, joka esti Janitaa tekemästä nollaratoja?
“En uskonut, että pystyn siihen. Sen sijaan, että olisin keskittynyt mitä haluan radalla tapahtuvan, yritin vältellä virheitä. Tämä tietysti johti epätavallisiin virheisiin, koska en ohjannut samalla tavalla kuin harjoituksissa. Usein vain odotin virheen tapahtuvan ja kun se sitten tapahtui, sain todisteen uskomuksilleni: ‘Tiesin tämän, aina minulle sattuu jotain.’ Se oli kuin itseään toteuttava ennustus.”
Ennen henkisen valmentautumisen aloittamista Janitan sisäinen kriitikko oli todella ankara. “Rankaisin itseäni henkisesti päiviä, joskus jopa viikkoja epäonnistumisten jälkeen.”
Janitan itselleen vahingolliset ajatukset saatiin onneksi muuttumaan vuonna 2004, kun hän alkoi työskennellä henkisen valmentajan kanssa. Koko hänen näkukulmansa ja asenteensa kilpailuja kohtaan muuttui paremmaksi. “Siirsin ajatukseni muista ihmisistä omiin koiriini. Ne antavat minulle kaikkensa jokaisessa suorituksessa, miksen siis minäkin antaisi kaikkeani niille. Päätin, että yhdenkään koirani ei enää koskaan tarvitse maailssa kertoa koirakavereilleen, että hänen ohjaajansa ei luottanut häneen, oli etukäteen päättänyt missä me epäonnistumme tai ei olisi yrittänyt kaikkeaan loppuun asti. Haluan olla koirieni arvoinen ohjaaja. Kun menen radalle muistutan itseäni, että jokainen suoritus voi olla viimeinen, jonka teen tämän koiran kanssa. Ikinä ei voi tietää, mitä jommalle kummalle meistä tapahtuu. Nautin siis vain kaikista suorituksista, jotka saan vielä koirieni kanssa tehdä. Tulokset eivät enää määritä tunteitani.”
Lähde mukaan oppimaan: Mentaalityökaluja arkeen ja harrastuksiin
Millä tavalla henkinen valmentautuminen on vaikuttanut Janitan ajattelutapaan suorituksen aikana, ennen sitä ja sen jälkeen?
“Ennen rataa käyn läpi ohjaussuunnitelmani ja mietin, mitä minun täytyy muistaa ja tehdä radalla ollakseni paras mahdollinen joukkuetoveri koiralleni. Suorituksen aikana en mieti mitään. Luotan, että automaatio ottaa ohjat käsiinsä ja hoitaa ohjauksen. Se on kuin autolla ajamista. Et varsinaisesti ole tietoinen kaikesta mitä teet ajaessasi, mutta jos yrität tehdä kaiken tietoisesti, tekeminen hidastuu.”
Voi olla vaikeaa päästää irti ja olla ajattelematta mitään suorituksen aikana. Miksi se on sitten niin tärkeää?
“Tietoinen mielemme pystyy prosessoimaan kerrallaan 50 bittiä informaatiota sekunnissa. Alitajuntamme puolestaan prosessoi 11 miljoonaa bittiä samassa ajassa. Jos olet radalla tietoisessa tilassa, olet kuin hidastettu versio itsestäsi, ja koko ajan myöhässä. Jos arvostelet tekemisiäsi suorituksen aikana ‘olin taas myöhässä’, ‘hemmetti, rima kolahti’, ‘tuleekohan tuosta kielto’, ‘olipa pitkä kaarros’, et keskity nykyhetkeen. Se mikä tapahtui, tapahtui jo! Et voi vaikuttaa siihen enää, miksi siis ajatella sitä. Arvostelevat ajatukset tuovat sinut pois automaatiosta tietoiseen tilaan. Usein virhe tapahtuukin pari estettä näiden ajatusten jälkeen. Sen sijaan, että keskittyisit nykyhetkeen ajatuksesi ovat menneessä, eikä tietoisessa mielessäsi ole riittävästi tilaa käsitellä useita asioita samanaikaisesti.”
Oppiaksemme virheistämme meidän täytyy tietysti analysoida suoritus jossain vaiheessa. Milloin se sitten pitäisi tehdä? Janitan periaate on: “Kun koiralla on lelu tai makkaranpala suussa, on aika analysoida, mitä teit, ja pitäisikö jotain tehdä ensi kerralla toisin tai paremmin”.
Nykyään Janitan kilpailun jälkeinen reflektointi on valovuosien päässä siitä, mitä se oli aiemmin. “Sillä, että opin kääntämään mokat virheettömiksi suorituksiksi mielessäni, on ollut valtava vaikutus tunteisiini kisojen jälkeen. Sen sijaan, että kävisin mielessäni läpi tekemiäni virheitä uudestaan ja uudestaan tuhansia kertoja, olen oppinut kääntämään ajatukseni rakentavampaan suuntaan. Nykyään en enää edes muutaman tunnin päästä muista, oliko suoritukseni virheetön vai ei. Jos ystäväni soittavat kisojen jälkeen ja kysyvät kuinka meni, en muista minkälaisia virheitä suorituksessa mahdollisesti oli. Olen jo kääntänyt kaikki suoritukset aivoissani virheettömiksi. Ero on merkittävä siihen, mistä lähdin liikkeelle vuosia sitten.”
Aloitettuaan henkisen valmentautumisen, Janita on saavuttanut uskomattoman paljon agilityssa, kuten kultamitaleja kotimaisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. Uskomattominta on silti se, miten henkinen valmentautuminen voi muuttaa koko elämän. “Aiemmin pahoitin mieleni ihmisten päivityksistä tai kommenteista netissä tai kisoissa, enkä pystynyt hallitsemaan tunteitani. Tutustuttuani erilaisiin maailmankuviin ja uskomuksiin, olen paljon rauhallisempi ja elämäni on helpompaa, kun minun ei tarvitse reagoida muiden ihmisten draamaan. On vapauttavaa, kun kukaan muu ei voi vaikuttaa suoritukseeni tai tunteisiini, olen itse niistä vastuussa ja ne ovat täysin hallinnassani”.
Janita kertoo, että henkinen valmentautuminen on vaikuttanut jopa hänen parisuhteeseensa, varsinkin erimielisyyksien käsittelemiseen. Opittuani antamaan tapahtumille eri merkityksiä, tunteeni eivät heti kuohahda, kun toinen sanoo tai tekee jotain, mistä aiemmin olisin pahoittanut mieleni.
Mielesi joko vapauttaa sinut tai kahlitsee sinua - ja sinulla on valta valita kumpi tahansa. “Henkinen valmentautuminen on kuin uuden kielen opettelua: jos et käytä sitä, unohdat sen. Sinun täytyy harjoittaa uutta taitoasi säilyttääksesi sen. Muuten palaat helposti vanhoihin tapoihisi.”
Jos olet valmis ottamaan henkisen tilasi hallintaasi ja mullistamaan elämäsi, Janita voi auttaa sinut alkuun tällä mielenkiintoisella matkalla.
Lähde mukaan oppimaan: Mentaalityökaluja arkeen ja harrastuksiin