Meillä oli ilo saada nuori innokas agilityharrastaja viikon ajaksi tutustumaan OneMind Dogsin toimintaan. Lue, mitä nuorella lajin harrastajalla on sanottavana.
Kim on 16-vuotias koululainen Vöyriltä. Hän on aktiivinen koira- ja agilityharrastaja, jonka haavena on ura koirankoulutusalalla. Viime vuoden lokakuussa saimme iloksemme Kimin tutustumaan OneMind Dogsin toimintaan viikon ajaksi. Hän matkusti 400 kilometriä Turkuun suorittamaan koulunsa työharjoittelua. Kevään ajan pääset tutustumaan nuoren agilityharrastajan elämään ja ajatuksiin blogissamme.
Esittely 
Olen harrastanut agilitya nyt noin kolme vuotta, ja minulla on shetlanninlammaskoira Spike, jonka kanssa kisaan kolmosluokassa. Minulla on myös kasvamassa bordercollien pentu Ra´nes, jonka kanssa on tarkoitus aloittaa harrastamaan tokoa ja agilitya näin pääasiassa. Aloin harrastaa agilitya vähän sattumalta. Nyt voin sanoa, että se on minulle kaikki kaikessa. Olen saanut sen tiimoilta tuttuja joka puolelta Suomea. Myös ulkomailta voi saada tuttuja agilityn kautta. Itse pidän kovasti omien koirieni kouluttamisesta sekä kilpailemisesta niiden kanssa. Toki on mukavaa auttaa myös muita heidän treenatessaan.
Nuoret harrastajat ovat agilityn tulevaisuus
Nuoria pitäisi saada enemmän mukaan koiraharrastuksiin, sillä heissä on tulevaisuus. Heille ei aina kuitenkaan anneta kivaa ja myönteistä kuvaa tästä lajista, tai sitten heillä ei vain ole riittävästi intoa tehdä tarpeeksi töitä koiran kanssa. Nuorille pitäisi näyttää, että agilityn harrastaminen on mukavaa, kun voi toimia yhdessä koiran kanssa. Eikä sen yhteisen tekemisen tarvitse olla juuri agilitya; se voi olla myös vaikkapa tokoa, lenkkeilyä, pallottelua tai frisbeen heittelyä.
Agilitysta pitää tehdä kivaa koiralle. Sitä pitää palkata ja kehua, vaikka se ei tekisikään juuri niin kuin itse olit ajatellut. Jos se joskus suorittaakin esteen väärin, sitä ei saa rankaista. 99% virheistä johtuu kuitenkin ohjaajan ohjaus- tai ajoitusvirheestä. Agility on vaativa laji, vaikka se näyttääkin helpolta. Ihmiset eivät tule miettineeksi, kuinka paljon työtä kaiken onnistumisen takana on.
Agility ei ole yksilölaji
Sen sijaan, että aina treenaisi vain pitkiä ratoja, on myös tärkeää pitää yllä koiran fyysistä kuntoa. Nykyään on olemassa koirahierojia, -osteopaatteja ja -fysioterapeutteja. Koiraa voi pitää kunnossa myös juoksuttamalla sitä ravilla pyörän vieressä tai uittamalla sitä. Yksi tärkeä asia on koiran kunnollinen lämmittely lämpimistä halleista huolimatta. Ennen treenejä pitäisi tehdä vähintään 15 minuutin lenkki.
Vaikka olisi kesä ja lämmintä, koira pitää silti lämmitellä. Talvella 15 minuuttia ei riitä lähellekään. Omia koiriani lämmittelen vähintään 25-30 minuuttia. Olisi myös hyvä, että koira saisi juosta vapaana sen sijaan, että sitä lämmittelee vain hihnakävelyllä. Parasta olisi, jos koiran saisi ravaamaan ennen suoritusta niin kisoissa kuin treeneissäkin. Ei sadan metrin aitajuoksijakaan tule juuri ennen suoritustaan kylmiltään radalle. Koirilla on siis aivan sama juttu. Oman kokemuksen myötä olen kyllä oppinut, miten tärkeää kunnollinen lämmittely on. Seuraavaksi esimerkki omasta koirastani.
Kerran eräissä kasvihuoneessa pidetyissä epävirallisissa kisoissa Spike tuli kyljellään putkesta ulos. Emme huomanneet mitään sen kummempaa, kunnes seuraavana päivänä kävimme hierojalla, joka kysyi heti, mitä on tapahtunut. Emme muistaneet putkitapausta silloin. Spike oli kuitenkin todella jumissa. Kävimme hierojalla ja osteopaatilla monta kertaa sen kevättalven aikana.
Koiraa pitää myös käyttää säännöllisesti hierojalla. Koirasta riippuu, miten usein. Vaikka lämmittelisikin hyvin, voi silti tulla jumituksia. Jos koira vaikkapa liukastuu, saattaa siitä seurata pitkä hieronta- tai osteopaattiprosessi.
Jännittävä urheilulaji
Suomessa nuorille on omat arvokisat, jotka järjestetään vuosittain. Itse olen ollut mukana kolmena vuotena. Vuonna 2012 voitin kultaa medeissä ja vuonna 2013 voitin medeissä pronssia sekä kultaa makseissa. Sitten on myös suurempia kisoja, kuten Junior European Open ja Open Junior Agility Championship. Itse osallistuin Junior European Open -kisoihin vuonna 2013 Sveitsissä. JEO-kisoihin hakiessa huomioidaan 15 parasta nollatulosta edelliseltä vuodelta. Joillakin nollia saatta olla yksi, joillakin 15 tai enemmän.
Nuoria on siinä mielessä helppo kouluttaa, että he oppivat nopeasti. Oman asenteen pitää kuitenkin myös pysyä hyvänä esimerkkinä koulutettaville. Agilitysta ei pidä tehdä heti liian vaikeaa. Jos löytää kouluttajan, jonka kanssa homma toimii ja jonka kanssa synkkaa, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Eri kouluttajilla on erilaisia mielipiteitä asioista. Omalle vastuulle jää soveltaa oppeja itselleen sopivaksi.
Kirjoittanut Kim Berglund
