OneMind Dogs Coach ja arvostettu agilitytuomari Nic Jones kertoo Derbyshire Championship Show -nimiseen tapahtumaan suunnittelemistaan radoista - tässä hänen rata-analyysinsä.
Derbyshire Championship Show 2018 oli kolmas mestaruuskisojen tuomarointini ja olin hermostuneempi kuin aiemmissa mestaruuskisojen tuomaroinneissani, sillä onhan Derbyshiren Agilitykerho “oma” kerhoni, jonka jäsen olen ollut vuodesta 1999 lähtien. Nämä olivat myös ensimmäiset tuomaroimani sisäkisat, ja se toi oman haasteensa ratasuunnitteluun, vaikkakin kerho oli tehnyt hienoa työtä kisojen suunnittelussa. Sisäkisoissa on kuitenkin aina oma haasteensa käytettävissä olevan rajallisen tilan vuoksi.
128 osallistujaa kohtasi rohkeasti haasteet ja toivon, että he nauttivat radoista. Kokonaisuutena ratani edellyttävät esteosaamista, jota mestaruudesta kilpailevien koirien tulee omata ja ohjausvaihtoehtoja, joita mestaruuksista kilpailevien ohjaajien tulee mielestäni osata arvioida ja suorittaa. Aikaisemmin olen tehnyt liian monta rataa, joissa on riittänyt se, että pystyy juoksemaan ja pitämään kontaktia koiraan. Toivoin onnistuneeni suunnittelemaan hyvät ja nopeat linjat, jotka kuitenkin edellyttävät ohjaajilta ymmärrystä siitä, miten ne ohjataan. En halunnut painottaa mitään tiettyä tekniikkaa tai systeemiä, tavoitteeni on aina suunnitella rata, josta hyvin koulutettu koira pystyy suoriutumaan mutta jonka hyvin ohjattu koira voittaa.
Mestaruuskisoihin pääsyn kriteerinä on, että koira kilpailee tasolla 7 (tämä edellyttää hyvin paljon voittoja!) Koirakon on sijoituttava 20 parhaan joukkoon kahden karsintakisan jälkeen. Sen jälkeen koirakon on voitettava finaali puhtaalla radalla, saadakseen sertifikaatin (kutsumme tätä “lipuksi” - esimerkiksi lippu Cruftsiin). Agility Champion -tittelin saavuttaakseen koiran tulee voittaa kolme sertifikaattia kolmelta eri tuomarilta. Mielestäni tämä valioitumisjärjestelmä on yksi haasteellisimmista agilityssä ja pidän siitä kovasti!
Agilityrata edellytti pujottelun sisäänmenon ja este-erottelun osaamista. Sisällytin rataan myös kuvioita, joissa kontakti koiraan oli tärkeää, mutta kontaktiksi ei riittänyt pelkästään se, että tiesi missä koira on, vaan oli tiedettävä, mihin koira aikoo mennä seuraavaksi.
Nic koiriensa kanssa
Rata-analyysi
Kakkosesteelle oli useampia vaihtoehtoisia ohjauksia (pakkovalssi, saksalainen, takaakierto-valssi, jonka jälkeen kolmosesteelle tulisi vekkaus, mikä kuitenkin vaatii ohjaajalta nopeutta omassa liikkumisessaan, jotta ohjaaja ei ole koiran linjalla valssatessaan kolmos-nelosesteen välissä) ja lähes kaikki ohjaajat valitsivat valssin kolmos- ja nelosesteen väliin.
Nelosteeltä tullessaan koira pystyi näkemään pujottelun sisäänmenon melko myöhään ja moni koira meni pujottelun sijaan putkeen. Tässä kontaktin puuttuminen kostautui kalliisti. Mikäli kontakti puuttuu, koira valitsee ansaesteen. Ohjauksessa pysyvät koirat oli helpompi ohjata pujotteluun.
Useimmat ohjaajat tekivät sokkarinpujottelun loppuun, eivätkä juosseet liian lähelle estettä numero kuusi, jolloin ehtii oikeaan sijaintiin ohjaaman laukanvaihdon esteelle numero yhdeksän. Seuraava tekninen haaste koirakoille oli S-mutka puomin jälkeen. Englannissa käytettiin aikaisemmin näitä paljon, ja koirat oppivatkin hyvin tarvittavat laukanvaihdot. Toivon, että näitä nähdään enemmän, sillä ohjaaja voi tehdä kuviosta helpomman myös aloittelevammalle koiralle ohjaamalla laukanvaihdon päällejuoksulla.
Monet kommentoivat rengasta, este numero 14. Englannissa meillä on kehyksetön rengas, eikä tarvitse pelätä, että koirat astuvat metallijalkojen päälle kääntyessään. Haluan omien koirieni osaavan hypätä kaikki ns. hyppyesteet, ja koulutan ne sen mukaisesti, eli kokoaminen hypylle, okserille, pituudelle, muurille. Opetan näihin myös takaakierron. Näitä tarvitaan harvoin, mutta mielestäni se lisää koiran ymmärrystä siitä, miten este suoritetaan riippumatta siitä, miten esteelle tullaan.
Seuraava vaadittava osaaminen oli este-erottelu esteellä numero 15 ja tällä tasolla useimmat koira selvisivät siitä hyvin. Esteelle numero 17 oli vaihtoehtoisia ohjauksia. Jos ohjaaja teki valssin esteelle 16, tarvittiin puolivalssi tai vastakäännös esteelle numero 17, ja supernopea ohjaaja ehti ehkä tehdä jopa valssin esteiden 17 ja 18 välille.
Kriittinen piste edellytti päällejuoksua, johon ehtiminen puolestaan edellytti lähetystä esteelle 16, ja toisaalta ennakointia hyvissä ajoin, koska koira lähestyi estettä numero 17 pitkässä laukassa ja tarvitsi tiedon laukanvaihdosta paljon aikaisemmin, kuin jos se lähestyisi estettä lyhyessä laukassa ja ponnistaisi lähempää hyppyä.
Artikkeli: Nic Jones
Löydät printattavan ratapiirroksen täältä:
Tulossa Nicin analyysi hyppyradasta ja finaaliradasta tämän sarjan osassa 2 ja 3!